"No sano nyt viimeinen hinta."
"Viimeinen hinta! — No en minä tuosta tule sen köyhemmäksi enkä rikkaammaksi, vaikka kenkkäisinkin koko jollan. Mutta mitä sinä sitten oikein haluaisit ja voisit antaa?"
"Neljäkymmentä."
"Anna viisiviidettä niin päästään tästä roskasta rauhaan…"
"Oli menneeksi! Tuleeko airoja muuta kuin yksi pari?"
"Ei tule."
"No hyvä sekin. Ota tästä rahat."
Virolainen tarjosi satamarkkasta, mutta kun Simolla ei ollut rahaa mukanaan, pyysi hän ostajaa tupaan, joka oli ylempänä rannassa, kivenheiton päässä.
Siellä tasattiin rahat ja tarjosi Simo vielä harjakaisryypytkin.
Sitten saattoi Simo vierastaan takaisin rantaan. Virolainen käveli ääneti, mutta hyväntuulisena pälpätti Simo koko matkan ja vielä jollaa vesille lykätessäkin, jolloinka piti varoa, ettei se kolhaisisi jotain arkaa kohtaansa teloihin.