"Ja minulla kun se luonto näet on sellainen, että se sitten ei anna perään, vaikka miten tekisi mieli pettää toista kaupoissa! En minä voi jättää auttamatta pulassa olevaa lähimmäistäni, oli se vaikka vihamieheni, vielä vähemmin voisin pettää häntä kaupoissa. Ooho! Sitähän minä nyt kaikkein vähimmin voisin tehdä. Mitäs arvoa ja virkaa sillä ihmisellä sitten enää onkaan, jos se pettää toisen kaupassa ja vielä sellaisen, joka on joutunut merihätään. Pitäähän sitä jokaisen sen verran ajatella, että voihan sitä joutua itsekin hätään ja pulaan ja tarvitsee toisen apua. Johan siitä saisi ikuiset omantunnonvaivat, jos pettäisi toista ja ottaisi väärällä kaupalla toiselta enemmän kuin ansaitsee ja rehellinen kauppa ja hätään joutuneen auttaminen vaatii. Mitenkäs sitä viimeiselle tuomiollekaan uskallettaisiin tulla väärän kaupan tekijänä ja jos kuolema kohtaisi — niin äkkiä, ettei ennättäisi kutsua pappia, ja onkos se pappi joka paikassa saatavissakaan! Hyvän, halvan jollanhan sinä saitkin. Kelpaa sillä soutaa sinun ja vielä poikasikin."
Virolainen istui jo valmiina piitalla, tarttui airoihin ja alkoi huovata.
Simo lähetti keulasta jollan menemään ja sanoi:
"No hyvää lykkyä nyt vaan!"
"Suur tänu ja Jumalaga!" hyvästeli virolainen ja souti pois.
Tienristeyksessä kohtasivat lähteeltä tulevat naiset toisensa illemmalla ja päivittelivät, kuultuaan Liiva-Simon jollankaupasta.
"Vai möi se joutava sen raakin virolaiselle! No voi sinä tunnotoinen itseäs jo toisenkin kerran! Että ihan minun täytyy istua tähän kivelle! No ota ja ompel kuitenkin! Sitäkös se olikin niin hyvillään, kun tuli äsken vastaani, ettei omaa nenäänsäkään nähnyt!"
SUMUSSA.
Vanha yhdeksäntoista rekisteritonnin jahti "YSTÄVÄ" mennä lopotteli täydessä kuormassa läpi pimeyden melkein tyyntä merta keinuen ummikkaissa. Taivaalla matelivat raskaat, mustat yöpilvet niin matalalla kuin olisivat olleet juuri maston nokkaan tapaamaisillaan. Pimeä syysyö tuntui tavallista mustemmalta.
Edessä loisti kirkkaana Pohjoiskorkean tuli. Pohjoisrivin tuli oli vielä niin alhaalla, ettei näkynyt. Takana vilkkui Manni. Kompassiin silmäämättä oli peränpitäjän helppo ohjata loistojen mukaan.