Mikä se silkkilaiva oli?
Annahan olla, kyllä kerron siitäkin, mutta kun nyt on puhe hevosista, niin antaa laivojen olla. Sen verran sanon vain, että se oli kuunari, jonka nimi oli "ANNA MARIA", ja että se oli Lyypekistä selvitetty pohjakuormassa, tyhjänä, Haminaan, ja että sillä oli sisässään suurempi määrä erilaista tavaraa, samppanjaa, konjakkia, likööriä ja varsinkin silkkiä — kaikenlaista silkkiä, varsinkin koreita naisten liinoja ja myssyjä — ja nämä tavarat sen piti jättää tänne saareen. Isoisäni oli sen silkkilaivan ja niiden tavaroiden pääomistaja ja ajoi hevosella maan taakse katsomaan sen tuloa.
Eihän ne sellaiset miehet jalkaisin kävelleet! Johan nyt!
Vaikkei maassa ollut lunta kuin vähäisen maa harmaanaan, antoi hän valjastaa hevosen ja ajoi sinne.
Siellä odotettiin pakkasessa koko päivä.
Kansaa oli niin hiton paljon!
Kaikki halusivat nähdä, kun silkkilaiva tulee, ja ehkä ajattelivat, että "karttuisa on kansan käsi" — vaikkeihän se tässä oikein sitä merkinnyt — tämä sananparsihan tässä on kuin vakka kantena pohjalleen, mutta olkoon nyt, kun kerran tuli sanotuksi.
Ehkä lienevät ajatelleet, että siitähän tuota ehkä sattuu saamaan silkkiä kuin jouluryyppyjäkin yksi missä toinenkin, eikä kukaan voi ryhtyä jälkikyselyihin.
Ei sitä silkkilaivaa sinä päivänä kuitenkaan tullut. Mistä syystä lie myöhästynyt.
Seuraavana yönä se nappasi kiinni tuohon Pohjoisriville ja makaa siellä pohjassa silkkeineen ja samppanjoineen tänäkin päivänä. Tuli lumipyry ja mitenkä lienevät niin huolimattomasti purjehtineet.