Äitivainaja siinä sitten siunailemaan, että: "missä sinä olet koko yön kävellyt" ja: "mikset sinä tuhma ottanut kompassia mukaasi, kun jäälle läksit!"
Sinä päivänä sitä oli sitten naurua kylässä.
Minä kyllä heti kotiin päästyäni söin ja kävin maata ja heräsin siinä puolen päivän korvissa, kun kotiväkikin nauroi. Ne ihan ulvoivat. Sisko Hanna aivan kiemurteli lattialla, eikä tahtonut saada enää henkeään vedetyksi.
Oli nimittäin löydetty jäältä, satakunta askelta rannalta, iso kovaksi tallattu piiri, jossa oli vedetty hylettä.
Kävin minä sitä rataa itsekin katsomassa.
Niin se oli joutava pyöreä kuin kattilan pohja, kuin isolla harpilla piirretty siihen tasaiselle rantajäälle.
Nauroivat ne sen päivän ja vielä monena seuraavanakin. Mutta hylkeen minä maalle toin kuin mies ja se ei naurattanutkaan ketään.
Mutta miehet hoi!
Siellä taitaa lisätä tuulta!
Niin oli todellakin käynyt.