"Tässä taitaa olla tapahtunut jokin petos tai erehdys. Meidän vaalipappimme on kuollut. Saatiin siitä tietää vasta perästä päin."
"Ei tässä ole tapahtunut mitään petosta. Minä olen teidän vaalipappinne, enkä minä ainakaan tähän asti ole vielä kuollut. Minut on valittu, kuten minulle on ilmoitettu, seurakunnan kaikilla äänillä, ja tässä olisi itsensä piispan minulle antama valtakirja tähän virkaan."
"Mutta kukahan veijari se oli, joka meitä narrasi, että — että —"
"Jaa! Se ei kuulu minuun ensinkään, mitä täällä on ehkä juteltu ja juoruiltu. Käydäänpäs toimeen nyt vaan. — Ensiksikin lausun minä seurakunnan läsnäoleville jäsenille kiitollisuuteni siitä, että seurakunta on minua kohtaan osoittanut mm yksimielistä luottamusta, ja toiseksi toivon, että Herra antaisi minulle paljon vuosia tehdäkseni työtä Hänen viinamäessään täällä yksinäisellä meren luodolla."
"Käykäämme käsiksi virka-asioihin.
"Kuinka onkaan papinpalkan laita tässä seurakunnassa?
"Eiköhän se ole liian alhainen?"
"Ehdotan siis heti tässä ensimmäisessä kokouksessamme jolle Herra siunauksensa antakoon, keskusteltavaksi ja päätettäväksi keinoista, joilla tämä ikävä epäkohta saataisiin poistetuksi."
"KULLAKIN OMA KOLUUMINSA."
"Markka penni, markka penni, kullakin oma koluuminsa", selitti saaren vähämielinen pappi kahdelle opettajalle, jotka olivat saaneet tehtäväkseen laatia kirkollisen ääniluettelon tulevia lukkarin ja urkurin vaaleja varten.