Lasit jäähtyvät! Otetaanpas! Terveeksi
Terveeks!
Ei sitä pakanaa itse isoisävainajakaan olisi saanut seisattumaan, jos ei olisi tullut tallin seinä vastaan. Siihen se vielä hyppäsi pystyyn ja löi etukavionsa tallin seinään, että hokkien ja naulojen jäljet taitavat näkyä siellä vielä tänään.
Se oli jättiläinen voimiltaan, se hevonen, ja olivat sen kaviot kuin neljä suurta mustaa kahvikattilaa. Voimaa sillä oli kuin seitsemällä härällä ja nopeutta kuin ukkosen salamalla ja viisaampi se oli kuin tuhma ihminen.
Kerran isoisävainaja ajeli hiljakseen sumussa manteretta kohti. Reessä oli kaksi astiaa viinaa. Molemmat vetivät noin sata ja viisikymmentä litraa. Oli jo sisäpuolella Lupin, Pöllön luona. Tiedäthän Pöllön?
Tiedän.
No no! — Sumu oli niin sakea, että tuskin näki viittä aisanpituutta mihinkään päin.
Isoisävainaja ajelee ja ajelee puoliravia ja katselee kompassia ja ohjaa hevostaan sen mukaan.
Mitäs olla! Kerran, kun hän nostaa silmänsä kompassista, niin ajaa hevonen vastaan eikä kaukana enää olekaan.
Jo erotti tulijan silmät, ja kukas tuo piru muu oli kuin tullipäällysmies itse Haminasta, isoisävainajan vanha hyvä tuttava ja ystävä, yhden tullivartijan kanssa, ajaa täyttä ravia vastaan.