Me ei kukaan harrastettu sitä viinan ajoa talvella eikä sen kuljettamista jaaloilla kesällä. Elettiin vaan muilla hommilla ja käytiin talvisin hylkeenpyynnössä, niinkuin nyt tässäkin ollaan. Oli huono hyletalvi silloin täällä merellä, ja kun sitten alkoi levitä se puhe niistä Laatokan hylerikkauksista, niin päätimme lähteä koettamaan, minkälaista se sitten on.
Otettiin mukaan evästä, rahaa, hyleraudat, koirat ja pyssytkin siltä varalta, että jos siellä tulee olleeksi kevätpuoleen asti, jolloin hyle alkaa istua jäällä ja niitä saa ampua pyssyllä. Koirapyyntiä ajateltiin koettaa ensin samalla tavalla kuin täälläkin.
Viinanajomiesten mukaan saatiin vapaa kyyti Koivistolle, ja sieltä otettiin kaksi hevosta viemään meitä ja tavaroitamme Käkisalmeen, joka on mitätön kaupunkirähjä siellä Laatokan rannalla.
Maksettiin Koiviston miehille kyytiraha ja annettiin niiden lähteä kotiinsa takaisin ja itse ruvettiin kiertämään sitä Käkisalmen kaupunkia, pyssyt ja pussit selässä ja koirat kintereillä, etsien asuntoa, mutta sitäpäs ei meinattu saada eikä saadakaan.
Koirista oli koko haitta heti alussa, sillä ne joutuivat riitaan niiden maarakkien kanssa ja purivatkin niistä samana päivänä jo kaksi kuoliaaksi, ja me ensin luultiin, että ne kaupunkilaiset siitä syystä meitä ylenkatsovat eivätkä anna meille asuntoa. Me ruvettiin sitten taluttamaan kukin koiraansa nuorassa.
Kulettiin yöpaikasta yöpaikkaan ja hotellista hotelliin, mutta mihinkään ei meitä huolittu. Ensin tavallisesti naiset menivät karkuun ja sitten tuli pari pelästyneen näköistä miestä, jotka sanoivat, että "menkää pois, hyvät miehet, ei teitä tänne lasketa!"
Me ajateltiin, että jo nyt on ihme ja että uloskos tässä on asumaan jäätäväkin, ja niinhän me olisi tehtykin, jos olisi ollut telttivaate mukana.
Mentiin sitten yhteen kauppapuotiin sisään, aateltiin, että jonnekinhan tässä täytyy turvautua, ja siellä olikin tuttu mies, niinkuin meitä varten käsketty. Se oli ennen ollut Uuraassa puotipoikana ja piti nyt omaa kauppaa Käkisalmessa. Tunsihan se meidät heti ja sanoi:
— Aa! Saarelaisia! Mikäs teidät tänne on tuonut. Terve, terve!
— Terve, terve, mutta mikäs sinut on itses tänne tuonut, naurettiin me.