— Ka, tavarahan minut tänne toi, niinkuin näette!
— Meidät toi taas koivistolaiset hevoset, mutta ei päästä täällä mihinkään yöksi. Joka paikassa ajavat ulos. Sellainen kaupunki tämä on!
— Ei oteta sisään! No se nyt kumma! Minä ottaisin heti, mutta kun teitä on noin monta ja meillä on niin hiton vähän tilaa, niin ei sopisi kuin kaksi, korkeintaan kolme.
Siinä puodissa oli sitten sattumalta eräs lihakauppias. Pitkien puheiden jälkeen sai uuraalainen sen uskomaan, että me ollaan rehellisiä ja kunniallisia miehiä, hylkeenpyytäjiä ja vanhastaan Uuraassa tunnettuja, ja lopulta lihakauppias suostuikin ottamaan luokseen asumaan meidät kaikki.
Seuraavana päivänä oli kaunis ilma, ja me päätettiin lähteä katsomaan niitä Laatokan jäitä. Uuraalainen sai hommatuksi meille kyytimiehen. Se oli vanha ukko, siellä kahdeksanyhdeksänkymmenen korvilla.
Oli ajeltu jo puoleen päivään asti ja hyvä keli siellä Laatokan jäillä olikin, lunta ei paljon missään, eikä pahempia rakojakaan, ja ukko tuli yhä puheliaammaksi ja puheliaammaksi Ensin se ei haastellut muuta kuin sen minkä silti kysyi ja senkin hyvin yksikantaan.
Me oltiin ihmetelty jo alusta asti, miksi meille pantiin näin vanha kyytimies, ja sitten kun se rupesi meille vapaammin juttelemaan, kysyi eräs meistä:
— Missä hommissa Käkisalmen kaikki nuoremmat miehet ovat, kun näin vanhan miehen panivat meille hevosmieheksi?
— Eivät ne missään sen paremmissa hommissa ole, mutta kun teillä on nuo keihäät ja muut kummalliset teräraudat ja pyssyt ja koirat, jotka näyttävät enemmän susilta kuin koirilta, ja kun te olette itse tuollaisia suuria ja hirvittävän näköisiä ja suuripartaisia miehiä, niin teitä uuraalaisen sanoista huolimatta on pidetty vorojoukkona, joka on tullut ryöstämään ja rosvoamaan ihan julkisesti tätä Käkisalmen kaupunkia ja sen ympäristöä. Siellä eilen illalla sitten miehet tuumivat minulle, että "mene sinä, eiväthän nuo nyt ikälopulle ukolle mitään ruvenne tekemään", ja jos taas tämä hevonen menee, niin kaupunki maksaa sen minulle. Pääasia on, että saivat teidät pois kaupungista, vaikkapa vain yhdeksi päiväksikin, että ennättävät hommata Viipurista sotaväkeä avuksi…
Teltti tärisi naurusta! Hahhahhahah…