"Suunta luoteeseen", kertasi ruorimies ja väänsi rattia oikeaan.
Laivan päämies nousi itsekin kannelle.
Sillä välin teki ensimmäinen perämies, jonka vahtivuoro parhaillaan oli, kajuutassa päiväkirjaan seuraavat merkinnät:
"Kello 10,30 i. Kiinni kaikki muut purjeet, paitsi molemmat märssyt, taakifokka ja lyyverit. Tuulen suunta ESE, voima 9 B. Ankara aallokko. Laiva heiluu rajusti. Lumipyry. Loistoja ei näy. Alihangan puolelta tuli meri sisään ja avasi osan isoa luukkua. Suunta muutettiin WNW. Luukku kalkattiin ja otettiin heti uusi suunta NW. Kaikki hyvin laivalla."
Hänen täytyi nostaa usein kynä ylös paperista keskellä sanaa ja välistä keskellä kirjaintakin ja tarttua pöydän reunaan estääkseen itseään kaatumasta laivan heittelehtiessä ja vavisten syöksyessä hurjaan alamäkeen.
Tultuaan ylös sai hän määräyksen ruveta lokaamaan.
Perämies otti käteensä hietalasin. Eräs miehistä sai kelan, jonka ympärille lokiliina oli kierretty ja jota hän piti edessään poikittain vapaana pyörimään. Toinen perämies otti käteensä lokin pienen kolmikulmaisen tammilaudan, jossa on kaksi suoraviivaista sivua ja kolmas kaareva. Kaarevalla puolella on painona lyijyä juuri sen verran, että loki mereen heitettynä jää kärki ylöspäin pystyyn. Kasoistaan on loki kiinni lokiliinassa leijan tavalla. Sitten sepi perämies keveästi käteensä sen verran lokiliinaa, että loki heitettäessä suoraan sivulle päin ulottuu kunnollisesti niin kauas ettei jää laivan vanaveteen.
Silmänräpäys.
"Valmis."
"Valmis on!"