Perämies heitti koko voimallaan lokin yli peräkasan tuulen alapuolelta. Se katosi pimeyteen ja heti pingoittui lokiliina ja samassa alkoi kela hurjasti pyöriä täristäen pitäjän käsivarsia. Punaisen merkin liukuessa lyhdyn valossa yli perälaidan huusi perämies "Turn!", jolloinka hietalasin pitäjä käänsi lasin. Tasaisesti luisuivat mustat hietajyväset hietalasin läpi ensimmäisen perämiehen tuijottaessa yläosan yhä vähenevään hietaan. Viimeisen hietajyvän pudotessa huusi hän "Seis!", jolloin toinen perämies kaappasi kiitävästä lokiliinasta molemmin kourin ja löi sen silmänräpäyksessä kiinni hakkilautaa vastaan. Loki laukesi auki kahdesta kasastaan, jääden riippumaan lokiliinaan vain kärjestään ja laahaamaan veden pinnalle, josta sitä oli helppo vetää liinan kanssa takaisin laivaan.
Toinen perämies alkoi heti vetää liinaa takaisin laivaan.
Tuli vastaan merkki, puolen solmun merkki, ja sitten kuuden solmun merkki.
Laivan vauhti oli siis runsaasti kuusi ja puoli solmua.
"Kestettäisiin tätä vielä tunti, niin päästäisiin saaren suojaan", mörähti päämies, joka taas piti itse perää ja koetti parhaansa mukaan karttaa pahempia kaatuvia, joka taas oli vaikeaa, kun näki vain muutaman sylen päähän joka suuntaan.
Täytyi sitä tarkemmin kuunnella.
Tuskin oli viittä minuuttia pidetty tätä uutta suuntaa, kun nousi tuulen puolelta laine kuin vierivä vuori, joka hautasi hetkeksi alleen koko laivan.
Kuului pauketta, kolinaa, sihinää ja ryskettä, ja laivan kohottua jälleen laineen päälle havaittiin, että isoluukku oli taas auki. Miehet toki olivat kaikki tallella. Vielä kerran täytyi kääntää myötäiseen ja sillä aikaa kalkattiin luukku kiinni niin hyvin kuin voitiin.
Kului kuitenkin lähes puoli tuntia, ennenkuin kaikki taas oli kunnossa.
Sillä aikaa oli kuljettu jo niin lähelle maata, ettei entisellä suunnalla mitenkään olisi voitu päästä ohi saaren enemmän pohjois- kuin eteläpuoleltakaan. Meri olisi saatu entistä enemmän sivusta ja luukut olisivat entistä pikemmin avautuneet. Molemmilla kerroilla oli laivan sisään tullut niin paljon vettä, ettei kolmatta luukun avautumista voitu ajatellakaan. Pumpusta ei ollut mitään apua. Se ei antanut vuotovedestä pisaraakaan takaisin. Viimeinen ehyt ison luukun peite oli äskeisessä rytäkässä repeillyt ja vuoti lakkaamatta, sillä myötäisessäkin kuohui meri yli laivan perältä keulaan, vaikka ei sattunutkaan kansiluukkuihin niin ankarasti kuin sivulta tuleva meri, sillä kajuutta murti sen voiman.