Laine tuli taas, ja silloin heittäytyivät kaikki pitkälleen pakalle ja tarttuivat kiinni kaksin käsin mikä mistäkin.

* * * * *

Maalla nukuttiin kaikessa rauhassa.

Vasta noin kolme tuntia myöhemmin käveli rantaan eräs vanha mies, joka tavallisesti ei aamuyöstä saanut unta, katselemaan ilmaa.

Lumi pieksi hänen silmiään ja niitä kirveli, mutta hän ponnisteli näköään minkä jaksoi saadakseen selville, mikä hänen silmiinsä kuvastui mereltä, pimeää taivasta vasten. Näytti niinkuin siellä olisi ollut purjeet ja mastot, pari kapeaa raakapurjetta ja mastot.

"Laiva pakana siinä taitaa olla kuin onkin!"

Heti seurasi myrskyn mylvinnässä pienoinen väliaika, ja silloin kantoi, ranta-aittojen välissä tähystäjän korviin ihmisten huuto laivasta.

Hän huusi vastaan, mutta sitä ei kuultu, päättäen siitä, että laivasta huudettiin yhä entiseen tapaan.

Hän haki lyhdyn ja näytti tulta.

Se vaikutti. Miehet laivassa älysivät, että heidät on huomattu, ja lakkasivat huutamasta.