Pian oli koko kylän väki rannalla. Mitään ei toistaiseksi voitu kuitenkaan tehdä kummallakaan puolella, ei maalla ja vielä vähemmin laivassa.
Kului vielä neljä tuntia, ennenkuin rakettikanuuna liinoineen ja liinalaatikkoineen ja raketteineen ja muine varusteineen oli ennätetty maisin tuoda saaren pohjoispäästä ja kaikki ennätetty laittaa kuntoon. Myrsky ei tällä aikaa ollut yhtään helpottanut, päinvastoin se aika ajoin riehui entistä ankarammin.
Sähisten halkaisi voimakas raketti ilmaa ja lensi suuressa kaaressa yli laivan häntänään kevyt liina, joka purkautuessaan ja raketin jälkeen juostessaan pieksi laatikkonsa laitoja ja nappuloita.
Rakettiliina sekaantui ylös laivan takilaan. Se jäi riippumaan mastojen väliin, välitaakin päälle.
Laivan miehistä ei kukaan voinut jättää keulapakkaa ja kiivetä ylös selvittämään liinaa. Tuuli kuitenkin viskoi sitä ja lopulta onnistui erään miehen kaapata se kouraansa. Yhteys maan kanssa oli saatu.
Maalla kiinnitettiin laivaan vedettäväksi liinaan paksu köysi ja taljat ja taljanuorat, joiden varassa voitiin vetää pelastuskoria edestakaisin maalta laivaan ja laivasta maalle. Laitteen toinen pää oli kiinni laivan keulapakalla, keulataakissa, niin ylhäällä kuin suinkin, ja toinen pää maalla.
Mies kerrallaan istui aina pelastettavista pelastuskoriin ja vedettiin maalle.
Yksi enää näytti olevan laivassa.
Syntyi silmänräpäyksen kestävä seisahdus toiminnassa, kun kuultiin jonkun siinä rannalla ensin sanovan: "Se on kapteeni", ja sitten toimen: "Tässähän kapteeni jo on", ja sitten kolmannen vihaisesti ärähtävän:
"Se on väärin, että kapteeni koettaa pelastaa oman nahkansa ennenkuin kaikki muut ovat ensin päässeet maalle. Se osoittaa arkuutta ja raukkamaisuutta ja jotakin muutakin vielä rumempaa!"