Ja niilläkös suu kävi!
Ei muuta kuin kuuntele valmista vain!
Matelivat öisin jo aina skansseihin asti ja selittivät ja maanittelivat, että jos ruotsalaiset antautuvat hyvällä, lasketaan ainakin tavalliset matruusit ja enträysmiehet kukin kotiinsa ja annetaan hyvästi rahaa mukaan, mutta jos pahoja mielessään hautovat ja tottelevat kuningasta, joka on tuhma ja itsepäinen, ei elävänä pääse näiltä vesiltä yksikään, oli sitten herra tai narri.
Sitten eräänä aamuna, kun juomavesi ja ruokavarat alkoivat loppua, ja kun niistä jo oli koko tämän piirityksen ajan ollut kova puute, syntyi miehistössä julkista nurinaa, ja kun aamiaisen lähetessä ilmoitettiin, että täst'edes annetaan ruokaa vain kerran päivässä, kello kuusi illalla, ja vettä vain joka toinen päivä, syntyi ilmikapina joka laivalla. Se päättyi kuitenkin siihen, että jokaisen laivan raakojen nokkiin kohosi mies siellä ja toinen täällä, jotka muutaman kerran sätkyttelivät käsiään ja jalkojaan ja sitten jäivät hiljaa riippumaan.
Vähemmän syylliset vedettiin köydessä kölin alitse.
Siinäkin laivassa, jonka nimi oli "Rohkeus" ja jossa isävainaja oli luotsina, vedettiin kölin alitse kymmenen enträysmiestä, ja kun ne nostettiin toinen toisensa perään jälleen kannelle, virkosi niistä eloon vain yksi. Toiset jäivät kuoliaiksi ja viskattiin yli partaan mereen.
Se eloon vironnut oli kalpea ja hampaat löivät yhteen vilusta ja se karttoi muita.
Seisoi vain vokkamastoon nojaten ääneti ja vapisi vilusta ja oli synkän näköinen.
Toiset pelkäsivät, että se menettää järkensä, jos se saa noin yksin mietiskellä — niin oli monelle käynytkin — ja siitä syystä eräät vanhemmat miehet menivät sitä lohduttamaan:
— Hooo! Mitä tämä nyt on! Kunnia se on miehelle, että hänet on vedetty kölin alitse ja jäänyt sittenkin eloon! Ei sitä sellaista temppua kuka tahansa kestäkään, niinkuin tässä vast'ikään selvästi nähtiin! Eivät ne olleet ne toisetkaan mitään naukumamman poikia, mutta nirri meni kultakin kuin haililta!