Sitten alkoi yksi ja toinen parhaista ja vanhimmista miehistä kehua, että on sitä hänetkin kerran vedetty sotafregatin kölin alitse. "Jaa'a! Eikä niitä kunnon matruuseja muuten saadakaan! Pamppu ja korvatillikat, ne ovat vain alokkaita varten, milloin nämä ovat kovapäisiä ja huonoja oppimaan. Parhaat miehet on vedetty kölin alitse ja vielä paremmat pantu kuivamaan raa'an nokkiin, mistä on vain se vahinko, ettei niistä ainoakaan tavallisesti enää virkoa, muuten saataisiin laivaan miehiä, jotka olisivat ylimatruuseja, sellaisia, joihin ei enää pysty enträyskirves, ei tuli eikä vesi eikä mikään. On sitä kuulema joskus nähty sitäkin, ennen vanhaan."
Niin puhelivat lohduttajat, ja jo alkoivat kölin alitse juurikaan vedetyn silmät elää, ja näki jo selvästi, että mies rupeaa saamaan entisen raittiin luontonsa jälleen takaisin.
Sitten löi hän lämmitäkseen muutaman kerran käsiä harteisiinsa, pyörähti ympäri ja hihkaisi: "Hei pojat! Mitä me ryssistä välitetään!" ja hyppäsi kannella tasajalkaa, nauroi ja oli niinkuin ennenkin.
Sinäkin iltana tuli venäläisiä maanitteluveneitä, mutta niitä ei enää kuultu. Taljoilla vedettiin laivan pohjalta noin viiden leiviskän painoisia pohjakuormakiviä, jotka äänettömästä päästä vieritettiin ylimmästä tykkiportista alas veneisiin, yksi kuhunkin ja kuului alhaalta ensin "räiskis ja roiskis" ja sitten "puli puli" ja sitten muutaman kerran "slavabohu" ja sitten ei mitään.
Seuraavana aamuna puhalteli navakka koillistuuli.
Etelästä, Koivistolta, luovi ruotsalaisia kohti uljas loistojaala, jolla tuli joku korkea-arvoinen venäläinen lähettiläs. Valkea rauhanlippu liehui sen keulamastossa ja se laskettiin tulemaan aivan liki.
Kuninkaan lippu liehui "Rohkeuden" isossamastossa, sillä kuningas oli juuri ikään soudattanut itsensä sinne ja piti amiraaleineen suurneuvottelua peräkannella, kun venäläisten lähettiläs nousi yli partaan.
Päästyään kuninkaan puheille ilmoitti lähettiläs, että tänään hänen päällikkönsä ja herransa, amiraali Tshitshakov (tai jotain sinnepäin) oli päättänyt lopettaa tämän narrinpelin, ja kun Jumala on nyt antanut kauniin ilman ja navakan koillistuulen, lähtee venäläinen laivasto Uuraasta ja hyökkää myötätuulta ruotsalaisten niskaan. Kun venäläisillä on, paitsi moninkertaista ylivoimaa laivojen, mitä tulee miesten ja tykkien lukumäärään, sekä myös Jumalan tänään antamat luonnonvoimat puolellaan, on taistelun tulos ilman muuta edeltäkäsin selvä ja ratkaistaan ennenkuin äskettäin noussut päivä on päässyt korkeimmilleen, ja olisi kuninkaan, turhan ja ilmeisesti kevytmielisen verenvuodatuksen välttämiseksi, antauduttava laivoineen ja väkineen heti ja olisi kuninkaan paikalla seurattava lähettilästä alas jaalaan ja sillä Koivistolle, jossa amiraali Tshitshakov on antanut valmistaa laivassaan kuntoon komean hytin kuninkaallista vankiaan varten.
Niin sanoen kumarsi lähettiläs kuninkaalle ja viittasi kädellään jaalaansa.
Silloin ärjäisi kuningas lähettiläälle: