— Vieritän taloni ennemmin järveen.
— Sinne se vierii vierittämättäkin.
Harmistuneen näköisenä tuli Kalle vierashuoneesen ja virkkoi:
— Isä sai päähänpiston, mutta aamuun se kyllä menee ohi. Sinähän jäät
Kaislaan yöksi.
— Jään, vastasi Jonni. Mutta en minä kärttäile isältäsi taloa.
Eihän siitä ole kysymyskään, mehän kärttäilemme sinua ostajaksi. Ethän syö sanaasi?
— Enhän toki.
— Ryhdyn muokkaamaan isääni ja aamulla käyn hakemassa sinut, sillä kaupan täytyy tapahtua.
Jonni lähti Kaislaan ja Kalle ryhtyi toistamiseen työhön emännän ja
Aarnen avustamana. Kievarin velat nousivat viiteenkolmatta tuhanteen.
Kallen olin sijoilla löytyi sattumalta hyvä talo kaupaksi viidestätoista
tuhannesta, ja se juuri syyhytti Kallea toimintaan.
— Neljäkymmentä tuhatta on semmoinen hinta ettei sitä tarjoa toinen eikä kolmaskaan ostaja. Jos menee pakkomyyntiin, niin.