— On se raukka pimitetty. Nähkääs, kun tukistelee siltavoudin Kaunoa.
— Mittaisiaan kukin. Varpunen laulaa toiselle varpuselle, voikukka nyökkää toiselle voikukalle, niin on aina ollut
— Mikä se on Kauno, mukama? Nappiherran alku, isänsä elätti, pennitön pakana.
— Ei ole köyhyys häpeä kahdenkymmenen vuotiaalle.
— Minä vartioitsen tyttöä, kuin muinoin keruupi elämänpuuta.
— Vaikea tehtävä. Silmä pettää, äly jättää.
— Mutta täällä Kaislan iltamissa ne yllättävät.
— Ja jos ei täällä, niin sitte muualla.
— Tyttöni, paratiisin ruusun, on paha lumonnut.
— Nuoruus on lumous.