— Kaunon syy kaikki.
Ja akka taasen sättimään Kaunoa, jotta suu pirskui. Kesken sättimistä osui Kaislan isäntä saapuville.
— No, mikä hätä? Joko maailman loppu joutuu?
— Kyllä maarkin se jo on kynnyksellä. Ihmisten pahuus on kohonnut kukkuloille asti.
— Jokohan on?
— Onkin varmaan. Nuoret irstailevat julki Jumalan, ilmi ihmisten.
— Kutka nuoret?
— Ka tämän kirkonkylän. Syntiset seurat ovat vallan päällä, koulun käyneet miehet opettavat ymmärtämättömille tyttönupukoille herrojen Eevaa, ja semmoisien lukujen jatkoksi päästetään syntiset himot valloille. Se on tosi, totinen tosi. Minä en ole mikään kylän koira, mutta sen minä sanon, että joka pahentaa yhden näistä…
— Jo riittää. Uskokaa minua, meillä ei enää tästä puoleen pahenneta.
— Oikein, hyvä isäntä, paljo kiitoksia, hyvä isäntä. Jumalattomuus pitää kukistettaman jo ituunsa. Viimeiset ajat ovat lähellä. Minä näin merkillistä unta toissa yönä. Maitolan emäntä, Ohralan emäntä, mieheni ja minä…