— Paljoko teistä nykyään maksetaan?
— Ei ole tullut kysyttyä. Ennen oli seitsemänkymmentä ja kahdeksankymmentä markkaa, niillä vaihein tuo lie nytkin.
— Onko teillä ketään tuttavaa tai läheistä, joka halusta ottaisi teidät luokseen.
— On kirkonkylässä Pälsy, se kyllä ottaa, kun maksetaan satakaksikymmentä.
Jonni tunsi pälsyläiset hyvin, poika ja tyttö olivat Kaislan iltamien kantajoukkoa, isäntä ankara työntekijä, talo pieni, mutta toimeentuleva.
— Koetan tehdä jotakin hyväksenne.
Aika kiirehti, Jonnin täytyi rientää.
— Pääsette järven poikki Sysi-Matin veneellä, avain on tuolla ikkunanpielessä. Puolessa tunnissa joudutte perille. Vielä yksi asia, jollette pahastu.
— En, sanokaa huoletta.
— Ettehän unhota minua?