Väliaikainen kuntakokous kuulutettiin nimenomaan köyhäinhoidon uudestaan järjestämistä varten. Kievari, kunnan mahtimies, pikkuisen hämmästyi, pilven äkkiä ilmaannuttua kirkkaalle taivaalle häiritsemään hänen suuruuttaan. Siltä taholtako ryntäys, jota hän oli aavistanut, alkaakin, kysyi hän itseltään. No, sopii koettaa. Pikku hämmästyksen mentyä ohi, rupesi hän varustautumaan otteluun kynsin hampain, haalien kokoon kaikki vanhan järjestelmän puoltajat ja selitellen niille yksityisesti vanhan edut ja uuden, tarjolla olevan vaarat.
Pastori ja Jonni, kaksi kunnallisen johdon salaisuuksiin perehtymätöntä, menivät kokoukseen vallan varustautumattomina, omaamatta muuta tukea kuin sen, minkä hyvän asian puolustaminen tarjoo. Kokouksen alettua, pyysi Jonni ensimmäisenä puheenvuoron. Sujuvasti ja lämpimästi esitti hän kunnan velvollisuudet köyhäinhoitolaisia kohtaan, huomauttaen miten ajan vaatimukset silläkin alalla kasvavat ja miten välttämättä on seurattava edistyksen mukana, jollei mielitä vasite taantua ihmisyyden ulkopuolelle. Aika, edistys ei milloinkaan vietä vapaamaanantaita, se rientää aina eteenpäin. Mikä ennen on välttänyt ja tyydyttänyt, käy ajan kera tarkoitustaan vastaamattomaksi, jopa kehnoksikin. Lopuksi teki hän ehdotuksen erityisen vaivaishoitohallituksen perustamisesta.
Toisen puheenvuoron käytti kievari, ja se muodostui pelkältään sananvaihdoksi ensimmäisen puhujan kanssa. Kievari teki kysymyksiä, Jonni vastaili.
— Miksi nykyinen järjestelmä on kehno ja kelvoton?
— Siksi, että se pitää silmällä ainoastaan hoitolaisista johtuvia kulunkeja eikä lainkaan hoidon laatua.
— Todistus?
— Hoitolaiset sijoitetaan aina sen luo, joka vaatii vähimmän eikä sen luo, jonka hoidosta olisi jotakin takeita. Omaisille ei anneta mitään etusijaa, vaikka se oikeastaan kuuluu asian luontoon.
— Esimerkiksi?
— Heimon Hiskia. Sillä on voipa sukulainen täällä kirkonkylässä, joka ottaisi Hiskian hoitoonsa, mutta siitä huolimatta on mies sijoitettu vasta-alkavaan torppariperheesen. Riittääkö tämä yksi esimerkki, vai levitetäänkö lautaselle enemmän sitä lajia.
Kievari nolautui tuokioksi, mutta pian hän, tuntien selkänsätakaisien voimien suuruuden, terhenteli entistä voimakkaammin. Hän oli tähän saakka leikitellyt Jonnin kanssa hakuilla, mutta vasta nyt hän löi valttinsa esiin. Se valtti oli kunnan varojen säästäminen.