— Kunnan palvelijana on kunnallislautakunta käsittänyt velvollisuudekseen hoitaa kunnan varoja niin, että kykenee hyvällä omallatunnolla tilintekoon milloin tahansa, virkkoi hän ylpeän hymyilevästi. Penni ja markka on säästetty siinä, missä ne on voitu säästää. Hoitolaisista ei ole tähän saakka yksikään kuollut nälkään eikä tule vastedeskään kuolemaan, sen voin vakuuttaa. Jos yhdellä hoitolaalla on pikkuisen paremmin, toisella pikkuisen huonommin, ei merkitse mitään, niinhän on meillä kaikilla, vaikka olemme omintakeisia miehiä. Jos kuntakokous hyväksyy ehdotuksen köyhäinhoidon uudestaan järjestämisestä, avaa se samalla kunnan rahakirstun jokaisen kourijan vapaasti käytettäväksi ja saadaanpa nähdä, että köyhäinhoito vastaisuudessa tulee nielemään yhtä paljo tuhansia, kuin minkä se nyt nielee satoja. Johtaa kunnan asioita, on eri asia, kukkua poika- ja tyttöparvissa, on eri asia. Esitän ehdotuksen hylkäämistä. Kunnalla ei ole varoja ruveta tekemään kalliita kokeita ensimmäisen mahtiinpyrkijän tyrkkäyksestä.
Valtti oli taitavasti lyöty.
— Ei ole varoja kuului usealta taholta.
Jotkut yrittivät kannattaa ehdotusta, mutta toiset huusivat kannattajilta suun tukkeen, joten sekasorto kävi yleiseksi. Jonni pyysi turhaan sananvuoroa. Hän olisi iskenyt murhaavasti kiinni kievarin ylpeästi lausuttuun väitteesen, ettei tähän saakka kukaan huutolainen ole kuollut nälkään eikä tule vastaisuudessakaan kuolemaan, mutta hän ei saanut ääntään kuuluville. Muuan pinteänaamainen, lyhyt ja luiseva torppari, jonka päälaki oli kiiltävän kalju, ilmaantui hänen eteensä, takoen koroillaan lattiaan ja huitoen käsillään, kuten olisi taistellut pakkasen kynsissä. Jonni kuuli miehen puhuvan Juudas Iskariotin rahakukkarosta ja muista raamatullisista seikoista, joilla ei ollut mitään yhtenäisyyttä keskenään ja joita ei mitenkään voinut sovittaa kyseessä olevaan kunnalliseen uudistukseen. Aikansa huitoiltuaan, nakkasihe mies kievarin eteen, alkaen siitä, mihin oli lopettanut sekä huitoen ja korkoa polkien äskeiseen tapaan. Jonni kuuli hänen mainitsevan ensimmäisen seurakunnan yhteistä rahainhoitoa, pellonmyyntiä ja Ananiaksen petosta, ja sen jälkeen nakkautui mies pastorin kimppuun.
Sekasorron ja melun asetuttua ruvettiin äänestykseen vanhan. järjestelmän ja uuden ehdotuksen välillä. Varsinkin alussa oli kievarin joukko sankka. Hosun kylä oli ääniluettelon ensimmäinen. Kylä, pitäjän suurin, oli vesien ja vaikeiden teiden takana ja käsitti puolitoistakymmentä taloa, ja se oli salapolton pesä, jossa aina keväisin jäiden lähtiessä ja syksyisin jään heikkona ollessa kohosi korpimailta salapolton savu, todistuksena ettei hosulaiset olleet herkkiä ajan vaikutuksille. Pitäjällä kutsuttiin heitä Hosunpakanoiksi, ja heidät tunsi helposti kesyttömästä ulkomuodosta ja punaraitaisista pukimista. Paitse salapolttoa kuului heidän erikoismaineesensa vielä erinomainen käräjöimishimo. Hosulaiset olivat tuomiokunnan pahimpia käräjäsankareita, jotka olivat aina tekemisissä lautamiesten, tuomarien ja pöytäkirjojen kanssa. Pitäjällä sanottiinkin, että jos hosulaista vahingossa sylkee varpaille, on linna ja sakko valmis.
Heidän kuninkaansa ja komentajansa oli rikas Pesähosun isäntä. Hän oli heidän lainopillinen neuvonantajansa, heidän asianajajansa, joka »supliikit» laati ja lakipykälät selvitti. Pesähosu liikkui aina käräjillä sekä omien juttujensa, että muiden käräjöimisien vuoksi. Varsinaisen kuuluisuutensa saavutti tämä mies jo viidenkolmatta vuotiaana jolloin haastatti käräjiin pitäjän kirkkoherran, syystä kun se vastaanajaessa maantiellä ei antanut täsmälleen puolta tietä Pesähosulle. Jutun todistajiksi sai hän kaksi miestä, jotka sattuivat olemaan aidanpanossa juuri sillä kohden, jossa kirkkoherra ja Pesähosu ajoivat toisiaan vastaan. Oli syys, oli satanut ja maantiet olivat pehmeät, joten pyörien jälet näkyivät hyvin. Sillä puolella, jota Pesähosu oli ajanut, näkyi oikean pyörän ura aivan maantien reunassa, jota vastoin kirkkoherran ajoneuvojen oikea pyörä oli kulkenut loitolla nurmesta. Etäisyys mitattiin tuppivyöllä ja oli se noin kolmen korttelin veroinen. Pesähosu väitti oikeuden edessä, että hänelle kuului puolet noista kolmesta korttelista, vaatien kirkkoherraa edesvastuusen laittomasta maantienanastuksesta. Vain vaivoin pelastui kirkkoherra sakotta syyttäjänsä käsistä.
Tämä kuuluisa mies äänesti ensimmäisenä kievarin eduksi, vetäen jälessään kaikki hosulaiset, kuten kellokas muut lampaat. Muissa kylissä sai Jonnin ehdotus kannatusta melkein tasan vastustajan kanssa, mutta vanhan ehdotuksen puolustajat pääsivät kuitenkin loistavaan enemmistöön. Kievarin puolella oli melkein kolmesataa ääntä enemmän.
— Mieleni on paha, virkkoi Jonni pastorille, kun he astelivat kuntakokouksesta, Heimon Hiskialle antamani lupauksen vuoksi, jota en voikaan täyttää. Vaan jos olen suruissani, olenpa iloissanikin, sillä huomasin tänään muutamia merkkejä, jotka ennustavat, ettei päivän nousuun ole kauas.
— Minä myös huomasin.
— Kievarin käly ei äänestänyt vanhan eikä uuden puolesta ja se merkitsee paljo.