Lopetettuaan asettui hän makuusijalleen, veti peitteen päänsä yli ja hetkisen jälestä hän nukkui.
Herätessään kuului hänen korviinsa Taivos-ukon ääni.
— Tulin levottomaksi… aavistin että jotakin on tapahtunut.
Ukon ja Jullun lähtiessä liittyi Jonni heidän seuraansa kievariin johtavan tienristeykseen saakka. Siinä hän erosi. Perille saavuttuaan pyysi hän tavata Kallea. Emäntä vei hänet saliin, jonne Kallekin pian ilmaantui. Jonni tervehti häntä ystävällisesti, ja kun olivat vaihtaneet muutaman sanan, virkkoi ensimainittu:
— Näytän sinulle kolme kirjettä. Tässä on ensimmäinen.
Jonni ojensi Kallelle nimettömän parjaus- ja uhkauskirjeen. Kalle loi siihen pikaisen silmäyksen ja väkevä puna kohousi hänen kasvoihinsa.
— Tässä on toinen kirje.
Kallen kasvot kävivät yhä punakammiksi. Hän loi toiseenkin kirjeesen eli eilisiltaiseen ristiäiskutsuun, hätäisen silmäyksen.
— Ja tässä on kolmas, luehan sekin.
Kalle otti kirjeen vastaan ja luki seuraavat, naisen käsialalla kirjoitetut rivit: Siunaan teitä. Tiedän ettette kiitosta kaipaa. Kuitenkin näette, että tämä paperi on kostunut. Ilon kyyneleet ovat sen kostuttaneet, ja ne kyyneleet kiittävät Teitä. Jullun äiti.