— Soisin olevasi oikeassa.
Nyt vasta rohkeni Kalle luoda katseen Jonniin.
VOITTOJA.
Läheni kuntakokous, jossa kunnan virkailijat piti valittaman kolmivuotiskaudeksi. Puolella sekä toisella valmistauduttiin otteluun, joka pääasiallisesti tuli koskemaan lautakunnan puheenjohtajan vaalia. Rauennut ehdotus köyhäinhoidon uudestaan järjestämisestä oli jakanut kunnan äänivaltaiset kahteen puolueesen, edistys- ja vanhoillispuolueeseen, viimemainittujen johtajana kievari, ensinmainittujen johtajana Kaislan Jonni. Vetoamalla kunnan varojen säästämiseen onnistui kievari kokoomaan vankan ja horjumattoman enemmistön kannattamaan itseään vaalissa. Hänen valitsemisensa merkitsi samaa kuin säästäminen, vastapuolueen leimaksi jäi kunnan varojen tarpeeton ja kevytmielinen tuhlaaminen.
Oltiin ahkerassa voimien keräämispuuhissa. Viestit kulkivat ristiin rastiin, luopioita siirtyi rivistä ja toisesta riviin ja toiseen, laskuja laadittiin, mutta aina jäi kievarin puolueelle kahden — kolmensadan suuruinen äänten enemmistö.
Ja kuitenkin oli vastapuolue voitosta varma!
Ehti vaalipäivä, mentiin kokoukseen, alotettiin toimitus. Hosun miehet seisoivat sankkana parvena omassa nurkassaan, kuninkaansa ja supliikien kirjoittajan ympärillä. Lautakunnan puheenjohtajan vaali oli listan ensimmäinen.
— Joukko äänivaltaisia esittää talollisen Kaislan lautakunnan puheenjohtajaksi, kuului ensimmäinen ehdotus.
— Joukko äänivaltaisia esittää talollisen Pälsyn, kuului toinen ehdotus.
Sen kintereillä seurasi heti vaatimus: