— Kumma, kun me naapurikylien kasvut olemme pysyneet niin vieraina toisillemme.
— Enhän minä ole nähnyt sinua ikänäni, vastasi Jonni, nauraen omalle liioittelulleen.
— Tottahan toki.
— En ainakaan kolmeen vuoteen.
— Mahdollista kyllä, viime kesinä olen vain käymältä pistäytynyt kotona.
— Merkillinen mieltymys kaupunkilaisoloihin.
— Ei se niin merkillistä ole, siihen tottuu pian. Setäni asuu
Kaivopuistossa, siellä ollaan kuin ainakin maalla.
Jonni ei malttanut olla nauramatta.
— Oliko tuo niin tuhmasti lausuttu.
— Entäs karjankellojen kilkutus kesäilloin ja kaihokkaat elokuun illat, kun kuhilaat seisovat pellolla ja taivas tummenee syysväreihin.