— On soittoa niiden sijaan.
— Yhden kesän muistan läpi elämäni. Olin päässyt viidenneltä luokalta, joku suuruuden hengen kiusaus vei minut kotiopettajaksi koulukaupunkiin mukamas, lukemaan parin leipurin pojan kanssa, jotka olivat ehdoilla päässeet kolmannelle luokalle. Kesäkuun alkupuoli meni mainiosti, mutta kuun lopussa olin jo suuttunut elämääni ja minä kärsein kauheasti. Kaipasin ja ikävöin karjankelloja, heinäväkiä ja piimälekkereitä. Muutamana heinäkuun päivänä paiskasin kirjan oppilaani päätä kohti, ryntäsin ovesta ulos ja jatkoin matkaani Kaislaan saakka.
— Muistan kuulleeni tuon jutun. Kuljit jalkapatikassa ja syömättä noin kahdeksan penikulmaa.
— Rahakukkaroni unohtui pöytälaatikkoon, mutta pyörtäminen ei tullut kysymykseen. Hulluinta kuitenkin oli, kun luulivat tulleeni äkkiä mielenvikaan ja lähtivät takaa-ajamaan.
— Jo oli hurjaa.
— Saavuin läpi yön kotiin, olivat juuri lähdössä alottamaan heinäntekoa. Piimälekkerin kantaminen kuului aina vasituisiin tehtäviini, lekkeri kasvoi suuremmaksi sitä mukaan kuin kantajakin. Heitin lekkerin selkääni ja lähdin muiden mukana niitylle, söin siellä ja syötyäni kellistyin varjoiseen paikkaan vetämään unta.
Impi nauroi lumoavata naurua.
— Setäsi löysi onnensa Helsingissä.
— Niin löysi. Asuu omassa talossaan, vuosikymmenen rakenneltuaan muille taloja.
— Siellä on kai hauska talvisin, kun on teatterit, konsertit..