— Ehkä, ainakaan ei ole Jullu kovaluonteinen.
— Ei, sen mieli on hellä ja herkkä kuin kanteleen kieli.
— Huomenna lähdemme hautaamaan isää.
— Ja sitte palaatte yksissä tänne.
— Oikein arvasit. Esitin tänään Jullelle, että vuokraisimme asunnon muualla, mutta hän ei suostu. On kiintynyt siihen ukkoon, tupaan ja ties mihin kaikkeen. Kertoi maanneensa ensimmäisen yön vuoteella, joka oli tehty tyhjille laatikoille. Nykyään siellä on jo vähän kodikastakin. Jullu ehkä ansaitsee paljo.
— Paljo se ansaitsee ja ansiot kasvavat yhä. Pian aiotaan tehdä hänestä kunnallislautakunnan esimies.
Painuivat levolle viimeisetkin valvojat. Jonni näki, miten rouva, makuulle kallistuttuaan, otti Jullun käden molempiin käsiinsä. Hän ei ollut saanut hyväillä eikä koskea sitä kättä monen moneen vuoteen.
Loppujouluna tuli pastori vierailemaan Seppolaan. Nuorien seuran johto oli joutunut hänen ja uuden opettajan hoteisiin, iltaseuroja oli pidetty ahkeraan, olipa ryhdytty tykkänään uudemmoisiin puuhiin, nimittäin lukutupien perustamiseen kunnan kaikille tahoille. Oli alotettu Hosun kylästä.
— Kummat kuulet, Pesähosussa on nyt lukutupa.
— No kissan viikset, miten kesytitte miehen?