Hautaus aiheutti puuhia, jotka nekin osaltaan häiritsivät tunteiden valtaanpääsemistä. Martti rupesi höyläämään kirstua, Jonni tuppautui apumieheksi, mutta sai mestarilta lyhyen käskyn siirtyä etäämmäksi.
— Pane harmaja aisoihin, aja kirkonkylään ja tuo väriaineita, komenteli
Martti.
— Ja harsoa ja liinakangasta, puuttui Eliinakin komentamaan. Pitää myöskin käydäksesi pappilassa, lukkarilassa ja…
— Ymmärrän, vastasi Jonni, suoriutuen matkaan.
Toimitettuaan kaikki hautausta koskevat seikat reilaan, meni hän viimeksi Alpon puotiin ostamaan harsoa ja liinakangasta. Puhelu johtui meijerin toimintaan. Jonnin ennustukset olivat käyneet toteen, koko meijeriliike oli taantumaan käsin. Maidonmyyjät rettelöivät pikku syistäkin. Joku nureksi maidonajon epätasaista jakoa — ja erosi. Toinen moitti tehtävän vääryyttä maidon rasvapitoisuuden määrittelemisessä — ja erosi. Kolmas väheksyi yleensä maidonhintoja, väittäen hyötyvänsä vasikkain juottamisella ja voinmyynnillä enemmän — ja erosi Aina vaan kuului moitteita ja tyytymättömyyttä.
— Luovuttaisin kernaasti meijerin osuuskunnalle, pyytämättä penniäkään voittoa. Mitä arvelet? Noinkohan käy laatuun?
— Miksei käy? Ala vain kääntämään.
— Olen tylppäkielinen, en osaa esittää asiaa niin, että kukaan viitsii kuunnella.
— Kyllä työ kielen kouluuttaa.
— Ajattelin että jos sinä… sitte tuonnempana, kun tuut unhottamaan surusi.