— Katsohan Otavan sarvesta oikeaan, tuo pieni ja kirkas tähti on pikku
Eliinan uusi koti, sieltä hän näkee meidät.
— Hän näkee meidät, toisti Eliina. Olipa matkasi onnellinen.
— Minä piirrän pikku Eliinan kuvan, jotta mekin näemme hänet.
Jo seuraavana päivänä ryhtyi Jonni työhön. Hänellä oli vahva taipumus piirtämiseen, liitukyniä ja piirustuspaperia oli hänellä kouluajoilta. Häilyttyään monen vaiheilla, päätti hän piirustaa pikku Eliinan kehdossa istuvana ja juuri sinä silmänräpäyksenä, kun tämä on herännyt ja hieronut unen silmistään.
Piirroksen valmistuttua silmäili Jonni siihen tyytyväisesti. Hän oli onnistunut luomaan kasvoihin jonkun piirteen, joka puhui ja eli ja samalla muistutti johonkin määrin kuvan alkuperää, ainakin hänen ja muiden seppolaisten mielestä. Puitteineen kuva sitte pantiin tuvan seinään, jossa se, etäämmältä katsoen, teki onnistuneemman vaikutuksen. Tyttö silmäili oveen päin tyhjämäisesti, kuten ainakin, kun kaikki aistit eivät vielä olleet valveilla, toinen käsi piteli kehdon laitaa, toinen, jolla oli unet hierottu, oli viety niskaan. Leuan alta oli paidannapit auenneet, paljastaen toisen olkapään, jota hajallaan olevat suortuvat tavoittelivat koskea —
Ankaraa tuisku- ja pakkastalvea seurasi lämmin kevät ja kesä. Pääskysien rakennellessa pesiä syntyi Seppolaan poika, joka ristittiin Toivoksi. Toinenkin tärkeä tapaus oli lähellä, nimittäin Martin ero. Kolme vuotta oli saanut kuluneeksi umpeen, omintakeisen elämän perustaminen, vuosia suunniteltu ja uneksittu, piti vihdoinkin toteutua. Hosun kylän mailta vuokrasi Martti pikku talon, tulentekijä oli valmiiksi silmitelty, Kaislassa kasvoi hänen varalleen hevonen, joku lehmä ja lammaskin, löytyipä siellä muutakin pientä pötyä, joka oli hänen nimellistään ja tervetullutta alkavan miehen talouteen.
Ennen Martin lähtöä maalattiin, Toivon syntymisen kunniaksi, Seppolan kaikki rakennukset punaisiksi. Metsänhelmoissa sijaitseva torppa sai siten iloisemman leiman, ja leiman vaikutusta lisäsi taustassa seisova synkkä ja juhlallinen korpimetsä, joka monien kilometrien laajuisena lähti levenemään katajikkomäen niskoilta naapuripitäjän viljelysmaihin saakka.
Kaislan isäntä piti Martille häät, häiden jälestä seurasi muutto Hosun kylän maille, pientä taloa viljelemään ja omatakeista elämää alottamaan.
Noin Maltin askeleet olivat vieneet eroon Jonnista ja kaislalaisista.