— Kansakoulunopettaja suostuu ohjaamaan lukujanne.
— Sehän vasta olisi…
— Ja sitte voi Sipi ruveta kyläkoulun opettajaksi.
— Jos tuota näin vanhana oppisi enää,
— Sopisihan koettaa.
— Sopisi.
Rengin töiden ohessa rupesin minä lukemaan kansakoulunopettajan johdannolla. Mieleni nuorentui ja tunsin semmoista henkistä reippautta, ett'en isoon aikaan kaivannut mitään. Opinnot ikäänkuin järjestivät sieluni elämän oikeaan järjestykseen ja panivat sen vierimään määrättyä rataa, mutta radalla kuitenkin huomiot, näkö-alat alituiseen vaihtelivat. Järjestetty lukeminen vaikutti mieli-alaan yhtä terveellisesti kuin sade ja lämmin kevät-oraisiin. Ennen olin poiminut sirpaleita ja katkonaisia tietoja sieltä ja täältä, jotka vaan olivat kiihdyttäneet janoani, mutta nyt rupesin saamaan ehjiä ja kokonaisia kuvia monelta alalta.
Opintojen aikaa kesti puolentoista vuoden vaiheille, sitte purteni keula koski uuden tulevaisuuteni vehreää rantaa — minusta oli tullut kyläkoulun opettaja.
II.
Kirkkoherralta ja hänen perheeltään jäähyväisiä ottaessani silmäni melkein kostuivat. Olisin halusta heille lausunut joitakuita sattuvia sanoja, mutta kieli kangerteli suussani ja ajatukseni pitivät hurjaa mylläkkää. Sieppasin selkääni repun, jonka sisältöä isäntäväkeni olivat eron hetkellä tuntuvasti lisänneet, ja peräydyin ovesta ulos. Vasta maantietä astellessani tasaantui mieleni. Pelko ja epäilys miten menestyisin uudessa toimessani, valelivat kylmää vettä olentoni yli, ja vähitellen rauhoituin. Tavoittelin kylmäverisyyttä ja punniskelin järkiperäisesti mennyttä elämääni, nykyisyyttäni, tulevaisuuttani.