— Yhdeksäntoista.

— Ja äitisi on kuollut.

— On, kolme vuotta sitten.

— Ja nyt hoitelet isäsi taloutta.

— Niin…

Hän meni ja kohensi tulta padan alle, asettui sitte jälleen koneen viereen istumaan.

— Eikö tämmöinen syrjäkylä tunnu ikävältä?

— Ei, vastasin minä… täällä olen viihtynyt paremmin kuin missään muualla.

— Tosiaanko, ihmetteli hän ja tummille kasvoilleen ilmausi suoravainen hymy.

Sitte keskustelumme ohjautui sanomalehtiin ja lukemiseen yleensä. Luettelin kirjavarastoni ja ilokseni oli niiden joukossa monta kirjaa, joita hän ei ollut lukenut.