Ja tanhualla käveli Johan Nikolai levotonna kuin pahantekijä. Ei puuttunut puheisin koko päivänä kenenkään kanssa eikä käynyt pöytäänkään syöntiaikoina. Iltapuolella sitten meni tallin ylisille, jossa Taneli renki veisteli. Sillä oli taasenkin koiranturkit yllä, kuten oli jo ollut monta aikaa. Leuat vinossa virkkoi hän:
— Sotakin kuuluu olevan tulossa piakkoin.
— Mitä? Sotako? Kuka niin sanoi?
— Kuivalan Kyösti… se on lehdistä lukenut.
— Minne se sota tulee?
— Turkin ja Venäjän välille. Kuuluu Turkki aikovan maksaa vanhat rätingit.
— Tulkoon vaikka kaksi sotaa, ei sinne oppimattomia viedä.
— Velikulta, ne ne juuri viedäänkin ensimmäiseksi. Ja kun rynnätään jotakin vallia vastaan, jossa miestä kaatuu kuin heinää, pannaan nahkapojat etumaiseen riviin, näetsä taitavia säästetään piukimpiin otteluihin, joissa ampumataitoa ja miekkailemista kysytään. Ja nahkapojatkin lajitellaan siten, että kaikkein lyhyemmät työnnetään etumaisiksi. Sotaväessä pitempi on aina arvokkaampi. Kysy järjeltäsi jos epäilet.
Taneli löi puukkonsa seinään ja lähti, leuat vinossa, alas talliin korjaamaan hevoisia. Johan Nikolai jäi yksin ylisille. Istui lavitsalle, jonka edessä oli pölkky ja teräväksi tahottu kirves. Katseli eteensä ja mietti. Äly kyllä myönsi että Tanelin puheet olivat koiranjuttuja, mutta yhä kylmemmäksi ne vetivät jo entiseltäänkin viileän mielen. Sotamies ja sota olivat kuitenkin läheisessä yhteydessä toisiinsa, aivan kuin tuppi ja veitsi tai kirves ja kirveenvarsi. Mitäpäs jos ollakin perää Tanelin puheissa että sota oli tulossa, että vietäisi Suomen pojat tappelukentälle, ja että vietäisi hänkin, neljännesmanttaalin perillinen? Silloin olisi parempi että…
Mutta äkkiä levisikin Johan Nikolain kasvoille ilkkuva ilo… ja hän vavahti kuin kissa, joka on keksinyt hiiren aivan käpäliensä lähellä. Hän katsoi havutukkia ja terävää kirvestä, jotka olivat lavitsan lähellä, suoraan hänen kohdallaan. Yksi ainoa lyönti — ja hän olisi vapautettu! Puoli tai neljännestuumaa joku jäsen lyhemmäksi — ja hän olisi kelpaamaton! Yksi lyönti ja yksi neljännestuuma jotakin jäsentä, esim. etusormea, ja… Johan Nikolai otti kirveen varresta kiinni ja nousi seisomaan. Mutta sydän alkoi samassa jyskyttää, jotta lyönnit tuntuivat kylkiluihin. Ja käsi vapisi ja menetti niin voimansa ettei kyennyt pitämään kirvestä kiinni. Se putosi kolahtaen lattiaan. Johan Nikolai säpsähti ja painui jälleen istumaan rahille. Istui siinä, istui ja mietti. Äkkiä tuli ajatuksiin Ainolan Emma, jonka ympärillä Kyösti härnäili ja silloin taas ruumis vavahti. Lähteä seuraavana päivänä arvannostoon, oli sama kuin panna peliin Emma. Tappio oli yhtä mahdollinen kuin voittokin, melkein mahdollisempikin. Varsinkin jos Kyöstin onnistuisi…