— Olisit ottanut varren tai jonkun muun käteesi, jolla olisit pyyhkinyt karamellit luoksesi, niin et olisi pudonnut.
— Ei tullut päähäni semmoista älynpuksausta.
Hyvään tarpeesen tulivat Paavon voileivät. Niitä oli kaksi ja kumpikin melkein puolikkaan kokoinen. En jaksanut syödä enempää kuin toisen.
— Entä sun eväittesi laita?
— On vielä hiukan yhden aterian varaksi.
— Huomenna, ennen kotiinlähtöä panemme tasan tuon toisen voileivän.
— En minä kauppaa kiellä.
Pappenheim istui luonani siksi kuin menin maata. Nauraa hihitteli ja lasketteli omituisia juttujaan ja arvelujaan, joissa hänen lauhkea luonteensa kuvastui kuin helmi kirkkaassa vedessä.
Minä nukuin pian nurkkaani, vaikka ei ollut mitään pehmeätä allani. Ja silmiäni kiinni likistäissä minä ihan sydämmeni pohjasta toivoin, etten kuuna kullan valkeana enää näkisi pukkia unissani.
* * * * *