Katselin ja katselin, mutta mielialani yhä synkkeni. Äkkiä tuli rohkea tuuma päähäni. Mitäpä jos omin luvin ottaisi vapauden hetken ja sulkisi puodin ovet pari tuntia aikaisemmin. Nyt kun ukkokin on Pietarin matkalla. Hattukin olisi jo ostettava, jos sillä nimittäin mielii jotakin vaikuttaa. Näin kevätpäivinä sitä luulletikin ihaillen katseltaisiin, mutta ei enää myöhemmin kesällä, jolloin niitä ilmaantuu jokaisen veitikan päähän. Jos nyt…
Ja moniaan minuutin perästä löysin itseni hattukaupassa. Katselin ja valikoin, siksi että osuin saada sopivan, värin ja ko'on puolesta. Se oli kallis, maksoi seitsemäntoista markkaa. Mutta kyllä oli kauniskin. Väri oli hienon hallava, syrjät kahtaanne kaarevat, silinteri niin taiteen vaatimuksien mukainen, että silmä vaipui pelkkään ihmettelemiseen.
— Mitähän tuo nyt sanoo Alma…?
Tulin kadulle, mutta en mennyt suoraa päätä Alman luo. Teki mieleni näyttää hattua ensin Josefiinalle, jonka kanssa olin ollut viisi viikkoa lemmenleikissä. Hän kylmeni minulle ja mieltyi toiseen, mutta emme kumpikaan surreet rakkauttamme emmekä pitäneet mustaa mieltä toisiamme kohtaan. Kolonialikaupasta, jossa Josefiina palveli ostin tupakit, saapasmusteet, paidan napit ja muut tarpeeni. Olimme asettuneet täydellisesti ystävyyden kannalle.
Astelin katuja, mutta en pitänyt kiirettä. Olin olevinani iltakävelyllä, vaikka varsinainen tarkoitukseni oli näytellä yleisölle hienoa hattuani. Onnistuin aikeisani hyvin, sillä hattu herätti ansaittua huomiota. Ei yksikään nainen mennyt ohitseni, luomatta silmäystä hallahtavaan silinteriini, silmäykset usein näyttivät minusta ihastuneilta, erinomaisen virkeviltä. Vanhat herratkin nostivat kohdallani silmäystään ylöspäin ja siten lisäsivät riemuani.
Josefiina istui tiskin takana, salakähmää lukien mielikirjailijansa Flygare-Carlénin romaania — muusta kaunokirjallisuudesta hän ei sanottavasti piitannut — ja kun näki minun aivan vieressään, virkkoi ihastuneesti:
— Ah!
Kohotin hattuani ja lausuin hyvää iltaa.
— Miten jaksat? Tarkoitan, onko rahtuakaan toivoa, että päähenkilöjen vaiheet voisivat päättyä suuteluun tai muuten onnelliseen loppuun.
— Ei ole paljo toivoa. Musta yö vielä kaikki peittää… Ah, tuo sun hattusi…