Ilma kun tuli jo sumuiseksi ja kosteaksi, melosimme rantaan ja astelimme rinnattain ylös, hän kantaen kalanippua ja minä onget olallani. Meijerirakennuksen nurkalla sanoimme toisillemme hyvästit.
Minä tiesin että hänen talonpoikaisunelmansa joskus haihtuvat.
III.
Suuret aikeeni torpparien suhteen menivät surkeasti myttyyn. Kului toinen vuosi ja kolmaskin eikä heidän tilansa ollut viittä valkeampi. Sama puute, sama kädestä kärsään eläminen kuin minun tullessanikin Onnelaan. Kaikki neuvoni, avuliaisuuteni oli iskenyt päämaalin sivu, tuottamatta edes näennäistäkään hedelmää. He kuuntelivat tarkkaavaisen näköisinä esityksiäni säästeliäisyydestä ja ahkeruudesta, mutta selkäni takana nauroivat he minulle, ja tekivät lainoja oikealle ja vasemmalle. Tukinveto oli talvisin heidän vasituisena rahatyönään, ja luulenpa että ilman sitä olisi moni ollut tiukalla, sillä, kuten tulin vähitellen saaneeksi vihiä, oli usealla isompikin velka, jonka takeeksi oli pantattu milloin hevonen, milloin lehmä. Huomasin turhaksi vetää heitä lujemmalle, sillä sukupolvien traditsioonit vaikuttivat heihin siksi valtavasti, eikä toisekseen asumisen ehdotkaan, tarkemmin tutkittuina, olleet kovin valoisia. Viljelysmaat olivat suhteellisesti hyvinkin verotetut eikä ollut mitään takeita etujen pysyväisyydestä, jos olot kerran olisivatkin hyvinvoipuuteen päin suuntaneet kulkunsa. Irtisanominen torpasta saattoi tapahtua minä päivänä tahansa. Muutokseen olisi tarvittu toinen sukupolvi, vereksempää intoa, sitkeyttä ja takeita etuuksien pysyväisyydestä.
Esittelemättä mitään suoranaista keinoa torpparien tilan parantamiseksi, huomautin kerran isännälleni, että toki jotakin tarvitsisi yrittää heidän hyväkseen, ihmisyyden nimessä — jotakin, josta en itsekään ollut vallan selvillä. Mutta hän nauraen vastasi:
— Haaveilut ovat aina enemmän tai vähemmän hämäriä. Ei se ole autettavissa, joka ei itse tahdo itseään auttaa, ja semmoisia juuri ovat Onnelan torpparit, paitse noita kahta.
— Kyllä niin, ei ne ole miesten paraita… niissä on miespolvien vaikutusta, ja se juuri on auttamatonta. He ovat tavallaan piittyneitä niin tuon kuin tämänkin suhteen.
— Kyllä ymmärrän… ja kenenkään yksityisiin asioihin on mahdoton sekaantua. Löytyy ainoastaan yksi keino… ja siihen keinoon olenkin päättänyt ryhtyä.
— Mikä keino se on?
— Hävitetään kaikki torpat ja rakennetaan toinen kasarmi. Torppareista tulee oivia muonarenkejä.