Miisu raukka.
I.
Ehkä lienettekin käräjäherroja, virkkoi kyytimieheni, kun lähdimme ajamaan majatalon pihalta leveälle maantielle, joka vei kirkonkylään ja kaupunkiin… vai…?
— Varsin niitä.
— Ja ehkä ensikertalainen näillä tienoin.
— Vallan.
— Arvasinhan minä sen. No kimo, sinä pirun perintö. Saatuaan hevosen juoksemaan, hän tunteettomasti lauloi:
Mikkeliss' oli markkinat Ja Kajaaniss' oli myös. Eläähän nuo kaksi nuorta Vaikka ahon syrjäss'.
— No kimo, sinä…
Tuo hevonen häntä vihatti kuin synti. Oli vanha markkinakalu, hinnalleen kallis ja petoksella sitäpaitse työnnetty hänelle. Viime antinmarkkinoilla nimittäin. Hän oli ollut hiukan ryypyssä, kuten miesten tapana on semmoisissa tilaisuuksissa. Raastuvan kulmassa tuli Janne kimon kanssa häntä vastaan ja…