— Mikä se Janne on miehiään?
— Mikäkö on? Hitto vieköön, hän on juuri käräjätalon poika. Isä on herastuomari.
— Hyvä, entä sinun isäsi?
— Minun isäni… onpahan vain eläkemies.
— Hyvä, varsin hyvä.
— Mutta ei ole hädän haamuakaan. Mulla on talonosuuteni lainassa, naimisen kautta ehkä saan satoja lisää. No kimo, sinä…
Ja hän taasen kertomaan miten Janne petkutti hänet hevosenvaihdossa. Otti nuoren varsan ja sata markkaa väliä… ja työnsi hänelle tämän kimon, vanhan markkinakalun, jolla oli satakin tapaa, mutt'ei ainoatakaan hyvää.
— Juoksun suhteen kuitenkin…
— Jos tuo tuommoinen juoksi tai oli juoksematta. Kun on molemmissa takajaloissa patti. Mutta minkäs tekee… olin silloin hiukan ryypyssä, kuten…
— Kyllä ymmärrän.