— Käykää pois rattaille. Tuo on Miisu, Vaivalan huutotyttö.
— Ja Vaivalan isäntä on sun veljesi.
— Aivan niin. Ei se suuri talo ole, mutta Ananias veli häärii kuin piru markkinoilla. Ottaa markan siitä, josta ei toinen saisi penniäkään. Käykää pois rattaille. Ei tule turmioksi sulle Miisu, vaikka saatkin tänä iltana koivukeppiä.
— Niinkö luulet?
Tunsin sydämmessäni sääliä ja vihaa. Tyttö raiska näytti kovin kärsineeltä. Kasvot olivat laihat, kädet likaiset, puku vanha ja repaleinen. Huulissa oli yskän rohtumia, kasvoissa ilkeitä näppyjä.
Mutta silmät olivat suuret, harmaat ja kirkkaat!
— Missä käsin veljesi talo on?
— Tuolla etäämpänä.
— Onko maantien varrella?
— On aivan.