— Sepä hauskaa. Oletko jo vanhakin?
— Seitsemäntoista.
Hän nauroi taas miellyttävästi ja naurullaan hän sammutti eloon heränneen muiston. Niin ainakin minusta näytti.
Hänen oli raskas hengittää, sillä kureliivi oli puristettu kovin lujasti vyötäisten ympäri. Hän muutenkin tahtoi kaikinpuolin esiintyä sievänä, miellyttävänä.
— Muistatko ennen nähneesi minua?
— En.
— Koetapahan muistella.
— Maksaako tuo vaivan?
Hän nauroi ja sovitti epäjärjestykseen joutunutta kutriaan. Rupesin tuntemaan kiusallista vastenmielisyyttä. Tuo hienoileminen ja muistamattomuus minua suututti.
— Ajattele kuusi vuotta taaksepäin. Missä olit silloin?