Miisu ei vastannut mitään. Luulin huomanneeni, että hän veti liinaa enemmän silmilleen.
— Se maksoi markan sun edestäsi. Kimo, sinä pirun…
— Teillä on vielä sama hevonen.
— On, eihän siitä enää hennonut eritä, kun kerran tuli tavoille.
Kaaleppi oli minun mielestäni muuttunut paljo ihmisellisemmäksi. Suupielet olivat puhtaat, leuassa ei näkynyt rumia karvoja ja kasvot olivat tulleet lihavammiksi. Paksuissa vaatteissaan hän melkein näytti täysin kehittyneeltä mieheltä.
— Peltomieheksikö nyt aiotte ruveta?
— Niinhän nuo on aikeet.
— Taloonko vai…?
— Ei, torppaan nyt ensiksi on aikomus. Jos rupee myötämään, niin sitte ehkä iskemme taloon kiinni. Kimo, sinä…
— Kukapa olisi uskonut, että teistä tuli pari, Miisusta ja sinusta.