— Oulust… Oulust… Oulust ollaan kotoisin ja Turkin maalle mennään, vastasi Kasperi, joka jo oli kunnon humalassa.
Enempiä ei herrasmies sillä kertaa kysellyt, mutta seuraavana iltana puuttui hän syrjäkadun kapakassa pitempiin puheisin Kasperin kanssa. Markkanen sattui taasen olemaan muissa huoneissa.
— Näettekö silmälaseillanne hyvin? kysyi herrasmies.
— Näen, vastasi Kasperi, mitään hoksaamatta.
— Minulla on myöskin heikot silmät… näytättekö lasejanne, jos sen lajiset sopisivat minullekin.
— Kyllä.
Kasperi antoi silmälasinsa herralle, tämä asetti ne nenälleen ja tarkasti niiden takaa tyystin Kasperia.
— Hyvät on, minäkin näen niillä erinomaisen tarkasti. Juotteko lasin viiniä?
— Kyllä.
Herra pistäysi puhvetin puolelle, mutta viinilaseja tilatessa kuiskutti hän jotakin ravintolan isännän korvaan. Palasi sitte lasien kera Kasperin tykö ja kilahutteli hänen kanssaan. Markkanen tuli hänkin samaan huoneesen.