— Miten se voi Haukkamäen Aleksandra?
— Eiköhän tuo hyvin voine.
— Käykö sillä vielä yhtä ahkeraan kosijamiehiä?
— Kuuluu noita käyvän.
— Onkohan jo sattunut ominaista?
— Ei sitä varmaan tiedetä, mutta kyllä hoetaan, että on sillä Petron kihlat.
— No tuhat… ja Kristian puri huultaan niin kovasti, että kipu näkyi kasvoissa.
Petro oli aunukselainen kauppias, pitkäpartainen nylkyri. Mutta hän oli rikas. Hänellä oli kaksi puotia ja puolen tusinaa laukunkantajia, jotka kiertelivät sivukyliä ja erämaita, muuttaen rahaksi rihkamia ja tullaamattomia tavaroita.
Jo pelkkä otaksuminen, että Petro saisi Aleksandran, pani kuumat ainekset kiehumaan Kristianin olennossa. Hän kiroili maailmaa, omaa kohtaloaan, ja toivoi tulevansa mielipuoleksi ennen Aleksandran häitä.
Kevät läheni, taivas rupesi näyttämään sinisemmältä. Lumi suli, ja pelloilla alettiin tekemään toukoja. Ja Aleksandra ja pitkäpartainen Petro viettivät häitään!