Mutta — Kristianin kädet puristuivat nyrkkiin — vielä hän näyttää heille. Vielä hän kulkee rikkaana miehenä, vielä he seisovat hänen edessään lakki kourassa, kaikki nuo ilvehtijät ja tuhmeliinit, jotka ovat mustuneet ja hapanneet kotoisen pirtin sauhussa. He kaikki kerran saavat maistaa hänen kostoansa…
Kun nupatus lakkasi ja kaikki hiljeni, riisui Kristian jaloistaan saappaat, avasi hiljaa kamarin oven ja hiipi ulos. Veti sitte saappaat jalkaansa ja lähti navakasti astelemaan…
Mitään varmaa matkan suuntaa ei ollut, mutta tarkoitusperä hohti selvänä silmiin. Hän joko voittaa sadoin kerroin menettämänsä rahat ja joutuu siten taas arvoon ja kunniaan tai…
Kristianin kädet puristuivat tietämättä nyrkkiin. Toista ehtoa oli hirveä ajatella tarkemmin, varsinkin kun käsien jäntereissä oli vielä niin paljon voimaa, väkevyyttä.
III.
Sahan isännöitsijä lähetti heti aamulla tiedon "isoon konttooriin", joka oli kaupungissa, että yöllä raivonnut myrsky oli repinyt irti useita pyräitä sahan läheltä, särkenyt puomit ja hajoitellut pölkyt tuulien ajeltavaksi. Lastaustöiden vuoksi ei sahalta riittänyt miehiä pyydystelemään vesiajolle joutuneita hirsiä ja kuitenkin oli kiireinen apu tarpeen. Kasööri meni heti neuvottelemaan patruunin kanssa…
— Mitä tehdä? Sieltä ei riitä miehiä, ja apua pyydetään kiireisesti.
— Koetetaan saada kaupungista.
Konttoorin ovi samassa aukeni. Pitkä, ruskeasilmäinen ja hiukan kalpeanlainen mies astui sisälle. Kasvot olivat lujan näköiset, vaatteet siistit…
— Mitä asiaa?