Siellä Kristian selitti omantunnon pakosta kirjoittaneensa kontrahtiin vaaditun summan. Piloillaan vaan oli tinkinyt isännän kanssa. Tämä siis sai kun saikin metsästään puoli tuhatta ja iloissaan kiitteli hän leikkisää insinööriä, joka oli kujeillut hänen kanssaan.
Isännän mentyä neuvotteli patruuni kasöörin ja Kristianin kanssa.
— Ne metsäkaupat ovat tykkönään järjestettävät uudelle kannalle, virkkoi hän… eli oikeammin siirretään niiden johto uusiin käsiin. Te, Lampiniemi, olette oikea mies johtamaan niitä. Suostutteko?
— Kyllähän, mutta minulla on kaksi vaatimusta. Tahdon hyvän palkan ja rajattoman vallan.
— Saatte molemmat.
Suostuttiin että Kristian, paitsi rajatonta valtaa, saa vuosipalkkaa neljätuhatta markkaa ja määrätyn prosentin vuotuisesta ostosummasta.
Nyt hänestä oli tullut mies, jolla oli mahtava asema. Valtaansa hän käytti heti siten, että erotti toimettomat henkilöt, jopa semmoisetkin, joita kohtaan tunsi vastenmielisyyttä. Sijaan otti vereksiä maalaisvoimia, semmoisia, joita oli käyttänyt kätyreinään ja koukkujen asettelijoina kauppoja tehdessään.
Johdon ja hyväksymisvallan pidätti hän omissa käsissään, määräili metsien hinnat, sekä suuntaili alat ja seudut, joihin kunkin yksityisen piti ohjata tiensä. Hänelle laitettiin pulpetti konttoorin ovipuoleen. Sen takana istuen puhutteli hän talonpoikia, joita kävi tuhkatiheään konttoorissa, hyväksyi ja hylkäsi kontrahteja ja hoiti summittaista kirjanpitoa pölkkymäärästä. Hän oli liikkeen paras ja vahvin pylväs.
Nyt heräsi halu näyttäytyä kotiseudulla. Ei ollut käynyt siellä sen koommin kuin lähti veljensä luota — halveksittuna, pilkattuna ja mieli täynnä epätoivon rohkeutta. Nyt oli lehti kääntynyt, nyt sopi näyttäytyä.
Kristian lähetti kolme miestä kotiseutunsa metsiä tarkastelemaan, ja kun ne olivat työnsä suorittaneet tarkkojen ohjeiden mukaan, lähti hän itse patruunin täplikkäällä hevosella matkalle. Sydämmessä tuntui omituisen suloinen hivellys, kun ajoi veljensä talon ohi kylää kohden. Se oli kerrassaan riemukulkua. Uteliaita naamoja ilmestyi ikkunoihin, hämmennyksen tapainen ihastus näkyi vastaantulijoitten kasvoilla. Semmoinen oli vaikutus, kun Lampiniemen tuhlaajapoika ilmaantui kylään kaikessa mahdissaan.