— No herra auttakoon, mikä sinun nyt on?
— Pääni on kipeä… niin kovin kipeä, vastasi poika vaikeroivin äänin… se on niin kipeä.
— Panet maata, niin paranee huomiseksi… on aamulla jo terve.
Ja äiti riisui Jaakon yltä ja asetti hänet maata. Sen otsa oli kovin kuuma.
— Tuntuuko kipeältä muuallakin?
— Tuntuu joka paikasta… on niin kuuma ja janottaa niin kovin.
— Äiti tuo vettä.
Märkä riepu sidottiin pojan otsan ympäri… ja sitoessa käski poika vetämään hyvin lujaan.
— No nyt se on, tuntuuko nyt helpommalta?
— Tuntuu vähän, vastasi Jaakko, jonka tuskat näyttivät hieman vaimentuneen.