— On vähän, vastasi Kasperi, takin hihalla pyyhkien kosteita silmiään.
— Tiedätkö, minäkin kohta menen kotoa pois.
— Minne?
— Kartanoon lapsenpiiaksi.
— Vai niin… no hyvästi nyt, Sohvi.
— Hyvästi, tulethan usein tänne katsomaan.
— … Jos sieltä vain pääsee.
Kasperi pyörähti ympäri ja lähti tökertynein askelin ovesta ulos. Polkua astellessaan kuuli hän Sohvin äänen huutavan:
— Kasperi, odota
— No, mitä nyt?