Kasperi pysähtyi ja pian seisoi Sohvi hengästyneenä hänen edessään.
— Katsos, minulla on tässä markka rahaa, jonka olen pitsin kutomisella ansainnut. Minä säästin sen sinua varten… kas tuossa — ja Sohvi pudotti valkoisen markan Kasperin kouraan, — jos mikä tarvis sattuu näetsä, niin onhan hyvä, että on rahaa itsellä.
— Onhan se hyvä.
— Voi nyt hyvin. Eihän sinulla enää mitään hätää ole, kun olet jo neljäntoista vanha.
— Ja lukeakin osaan ensimmäiseen pääkappaleesen asti. Eihän pitäisi oleman hätää.
Ja vallan uudeksi ihmiseksi tunsi Kasperi itsensä tietä astellessaan. Jota kauemmaksi kasarmi jäi, sitä rohkeammaksi muuttui mieli. Hänestä tulee suutari, oikein kunnon suutari, joka tekee lujaa työtä helppoon hintaan. Ensimmäisen kenkäparin, jonka hän ominpäin tekee, lahjoittaa Sohville — ja niihin kenkiin tehdään sievät korot ja pannaan kiiltonahkaa kärkiin!
Onnea lisäsi vielä valkoinen hopeamarkka, jonka äsken Sohvilta sai. Nyt hänellä oli rahaakin, oli omaa rahaa kokonainen markka. — Mutta minne sen panisi, jottei pääsisi putoamaan. Kukkaroa ei ollut, ja liivin taskuihin ei ollut luottamista, voisi sieltä hypähtää ja tipahtaa tiehensä, ja sehän olisi surkea onnettomuus. Parasta lie jo ajoissa tehdä sille varma säilytyspaikka.
Ja ensimmäiselle sopivalle kivelle, jonka silmät keksivät maantien vieressä, istuutui Kasperi, heitti takin ja liivin pois yltään, otti lakkinsa sisästä parsineulan ja lankaa, repi veitsellä liivin selkämystän auki ja neuloi sinne hopeamarkkansa niin lujaan, ettei ollut pelkoakaan sen hukkaantumisesta. Jatkoi sitten matkaansa rohkein mielin ja saapui ennen hämärää perille, kuten oli kotoa lähteissä aikonutkin.
Ei hänelle montaa sanaa puhuttu tervehtijäisiksi. — Matami laittoi syödä ja käski sitte menemään verstaasen, jotta tutustuisi esimiehiinsä. Verstaassa kisälli ja kaksi oppipoikaa työskentelivät. Mestari itse kikkaili suurta vuotaa pieniksi kappaleiksi. Hetkisen kuluttua hän poistui, mutta poistuessaan loi Kasperiin silmälasiensa takaa tarkan katseen ja virkkoi samalla:
— Kaksi asiaa sinun etupäässä tulee huomata tässä uudessa ammatissa… että olet ahkera ja aina tottelet ensimmäistä sanaa.