Takista pidettiin sitte jupakkaa oikeuden edessäkin, jonne poliisin saattamana tyrmästä astuttiin. Kun kaikki seikat olivat tutkitut ja pohditut moneen kertaan, luettiin tuomio. Markkanen, joka kovissa raudoissa käytettiin oikeuden edessä, tuomittiin toiskertaisesta murtovarkaudesta vesikoppiin ja sitte kahdeksi vuodeksi kuritushuoneesen. Kasperi, joka puolustautui kehnosti, kastui hänkin jutussa koko lailla. Varkauteen osallisena tuomittiin hän rahasakkoihin, jotka sakot varojen puutteessa voitiin vaihtaa kahdeksanpäiväiseen oleskeluun vesikopissa.
Eihän se kipeä, mutta se häpeä! Nuo kahdeksan päivää eivät mitään merkinneet ruumiin kärsimysten suhteen, sillä Kasperilla oli luonto ja lihakset, jotka olivat kovempiinkin tottuneet, mutta se häpeä, se tuntui olevan poltinraudalla otsaan merkitty. Kun vesikopista tuli kaupungin kadulle, niin omituisen arka oli mieli ja omituisen vauhka tunne risteili sydämmessä. Silmät pelkäsivät katsoa ihmisiä, sydän pamppaili kiivaasti, kun vaan vilahdukseltakin näki poliisin virkatakin. Kosketus takinkaulukseen tuntui niskaluissa vieläkin tuoreena.
Nälän pakoittamana oli Kasperin jälleen ryhtyminen työhön, uusi kortteeri oli myöskin etsittävä, sillä oikeusjutun johdosta ei entinen emäntä enää myöntänyt huoneessaan yösijaa. Kapakassa käyntien suhteen teki Kasperi lujan päätöksen, ja näyttikin hänellä olevan voimaa pitää päätöksensä, koskapahan jo monet illat istui kotona, miettien tapahtuneita asioita, jopa tapahtumattomiakin. Erään kerran illallista syödessä kiintyi hänen huomionsa käärepaperiin, joka oli voin ympärillä. Paperi oli vanha sanomalehti. Kasperin silmät osuivat erääsen kohtaan, jossa seisoi:
— Rohkea varas. Yöllä t. k:n 28 p:ää vastaan murtautui varas posteljooni X:n makuukamarin viereiseen huoneesen, vieden saaliikseen useampia vaatekappaleita ja hopeakellon. Valpas poliisimme pääsi varkaan perille heti seuraavana päivänä. Eräs Markkanen niminen mies, joka on lyhyemmän ajan oleskellut kaupungissa, muurarintyötä harjoittaen elinkeinonaan, joutui satimeen varastettuja tavaroita kaupistellessaan. Samoin vangittiin kauppatorilla eräs "Leenan Kasperi", joka niinikään yritti rahaksi muuttaa varastettua vaatekappaletta. Luullaan että mainittu Leenan Kasperi, joka näyttää olevan oikein ehoisa rosvonalku, on ollut Markkasen apulaisena ja kätyrinä. Molemmat istuvat nyt tyrmässä, odottamassa tekojensa seurauksia.
* * * * *
Veitsi putosi Kasperin kädestä ja suupala työntyi kurkusta ylös, kun oli lukenut uutisen loppuun. Tuolta kannalta ei hän tullut koskaan ajatelleeksi asiaa; ei vahingossakaan muistanut, että viranomaisten on tapana sanomalehtiin painattaa pahantekijäin nimet ja siten tehdä ne kuuluisiksi kautta maan.
Sanomalehti oli hänen onnensa kuolinisku. Siinä seisoi hänen nimensä varkausjuttuun kietoutuneena… ja häntä mainittiin rosvonaluksi. Tuota sanomalehteä luetaan joka päivä kartanon kyökissä. Sohvi ja ne kaikki muut ovat jo aikoja sitte tuon pätkän lukeneet, ovat aikoja sitte tienneet, että hän on ollut varkaan apulaisena, että hänet on torilla vangittu ja viety tyrmään.
Voi suuri Jumala sentään! Hänen papinkirjansa oli pilattu, hän ei ikinä enää voi saada mitään oppipaikkaa. Hän oli mennyttä, kokonaan mennyttä miestä.
Ja kenen syy tuohon kaikkeen? Hänen itsensä. Kun rupesi kapakassa käymään ja viinapikareja kallistelemaan. Joi rahansa viimeiseen penniin, joi vaatteetkin yltään ja sitten nälissään ja viluissaan meni varastettua takkia torille kauppaamaan. Kun olisi pysynyt raittiina ja siivona, ei moista olisi tapahtunut, ei ikinä. Mutta roistolle hankkii piru kumppaniksi toisen roiston. Viina veti hänet Markkasen ystäväksi ja ystävyys johti tyrmään.
Eihän niistä muista maailman ihmisistä niin suurta lukua olisi ollut, mutta Sohvi, sen silmät olisivat saaneet säästyä moista uutista lukemasta. Hän oli luvannut tytölle, että eläisi vakavasti ja nyt Herran nimessä…