— Onko ollut milloinkaan sinulla tämmöistä pyöreätä?…
— Ei, eipä minulla vielä, vastaa Saku vihdoin nolosti ja kankeasti.
— Ei suinkaan, ei… mutta tämä, jonka tässä nyt näet, on mi-nun mark-ka-ni.
— Jokohan tuo nyt on?
— No, kysytään äidiltä. Kenen on tämä markka, äiti?
— Sinun, lapsikulta.
— No, nytpähän kuulit. Joko alat uskoa, vai vieläkö intät vastaan?
— Enhän minä enää… miten sinä?…
— No, näeppäs, minä olin onnenpoika, minä löysin sen.
— Mistä?