— Enpähän juuri missään. Saku asettui nojaan tikapuille.
— Tule heittämään nappia.
— Tokkopa tuota viitsii… On tässä muutenkin lystiä.
— Mitä lystiä?
— No, kun on toinen käsi tällä lailla lakkarissa niinkuin minulla ja…
— Tyhjä käsi lakkarissa… mitä suotta visertelet? Käy pois heittämään.
— Eipä tiedä, jos on tyhjä… pensaassa on väliin jäniskin ja poikaset.
Selmi hääräili yksikseen napinheittoa. Saku loikoi selkä nojallaan tikapuilla, ja hänestä tuntui niin sanomattoman hupaiselta. Selmi ei tietänyt vielä mitään. Luulotteli, että on mahdotonta kenenkään muun löytää markkaa. Mutta hänellä oli oikea käsi housun lakkarissa, ja kädessä oli… no, olipa mitä tahansa, ei siitä tietänyt vielä Selmi.
— Huonosti sulta käy heitto… en minä noin viitsisi syrjään…
— Voi sirkan silmät, sinäkö tuota heittäisit paremmin?