— Heittäisinpä niinkin… tällä lailla minä heittäisin.
Saku kiepsahti tikapuilta alas, kumartui etunojaan, ojensi kätensä, tähtäsi ja heitti kiiltävän markan nappikuopan pohjalle.
— Käyppä katsomaan putosiko paikalle.
Selmi oli vilaukselta nähnyt heittoesineen ja hän harppasi parilla askeleella nappikuopan ääreen. Katsoi ja tirkisti…
— Hyvänen aika, tämähän on…
— Markka, keskeytti Saku välinpitämättömästi… Se sen pitäisi olla.
— Ketun korvat, markka tämä on selvästi… Selmillä oli jo raha kädessä… Onko se omasi?
— Eiköhän tuo liene omia.
Pojat katsoivat "kissan silmää" tuokion. Sitte vierähti Selmin huulilta kysymys:
— Miten sinä sen olet saanut?