Kaukana korvessa käkönen kukkuu, sulhonsa suloutta ylistää; Paimenten soitanto laitumen tieltä, ääntänsä korviini vilistää. Hoi laari laari laa — — —
Herettyään laulamasta, näki hän veneen suljuvan salmensuuta kohden. Katuen ettei ollut lähtenyt mukaan, juoksi Emmi alikertaan — — —
— — Seuraavassa postissa tuli Yrjöltä kirje. Hyppyjalkaa kiirehti Emmi mutkikkaita portaita ylös vinttikamariin, heittäysi keinutuoliin ja alkoi lukea kirjettä. Luki rivin, kaksi, niin jopas silmä kirkastui, jopas kasvoilla leikki onnen ilme.
— No, onko kaikki hyvin? kysyi Alma, istuen sohvalla, virkkaustyö kädessä.
— On, on, sairaan luona käynnit estivät kirjeen kirjoittamista viime postiin.
— Ei olisi siis kannattanut "kyyneleitä poskille vuodattaa".
— Omia kyyneleitäni ne oli, ei niistä kellekään vahinkoa.
— Niin, niin… oikein oiva lohdutus.
— Yrjö kysyy milloin joudun lähtemään täältä.
— Ei lähdetä, Emmi kulta, ennenkuin vasta viimeisessä tiukassa.